Vauvalahjuksia

Sisko sai pienen pojan ja tädillä lähti tällä kertaa mopo käsistä. Sopivasti oli käsityökurssilla tilkkutöitä ohjelmassa joten päätin antavani peiton. Ei taida olla minun hommaani näin monien palojen ompelu, peitto oli ihan kiero kun millivirheet kertautuivat. Paikkailin tilannetta ompelemalla tikkauksia enemmän kuin olin alkujaan suunnitellut ja sain reunoista suunnilleen suorat. Kuvassa ovat silti mutkalla, ei ollut aikaa kovin asetella. Apulainen on juuri nykäisemässä peiton reunasta.

Takaa. Apulaiset ehtivät osingoille.

Tein vahingossa yhden tilkun liikaa, siitä tuli sitten uniriepu. Toinen sisko tosin epäili patalapuksi joten piti kertoa lahjansaajan äidille rätin funktiosta.

 Takaa. Suikaleita tuli liikaa mutta näin niitä sai hyödynnettyä.

Pieniä tossuja suunnittelin jo tyttärelleni mutta en saanut aikaiseksi. Nyt piirtelin kaavat ja tein. Useammalle näitä näyttelin ja kokoa mietiskelin, epäilytti voiko vauvan jalka näin pieni olla. Sisko ei ehtinyt muuttotohinoiltaan jalkaa mittailla mutta annoin nämä kuitenkin. Pienethän ne oli. Seuraaviin pitää syventää tuota halkiota ja lisätä pohjaankin pituutta lisää. Idea ei ole omani vaikka kaavan tyhjästä piirsinkin. Napit tulivat muuten väärälle puolelle.

Viime kesänä tein kaavakokeiluja, löysin nämä nyt laatikkoja kaivellessani ja laitoin mukaan. Yläosa on tehty jollain ottobren kaavalla, alaosaan hain samaa pussimaisuutta kuin Aarrekidin haalareissa.

Nämä toisena valmistuneet mahtuivatkin omalle pienimmälle ja päätyivät meille käyttöön. Tuon yläosan olisi kyllä voinut tehdä suoraksi kuten niissä Aarrekidin haalareissa on mutta ompelin näitä viime kesänä melko väsyneenä. Nepparit taisin laittaa vasta kesän jälkeen joten jäivät täysin käyttämättä.