Nuken kehto

Neljävuotias kummityttö saa joululahjaksi kehdon petivaatteineen. Kehto on kirpparilta, mies kunnosti sen. Oli mukava tehdä tällaista tyttöjen juttua kun nuo meidän pojat eivät välitä nukeista. Harmi kun en tajunnut ottaa kuvaa alkuperäisestä tilanteesta. Ruutukangas on verhosta ja valkoinen vanhasta lakanasta, patjan sisällä on päiväpeitteestämmme jäänyttä tikkikangasta.

Ensin kuva patjasta. Tällä kertaa ompelin nuo pienet ompeleetkin ompelukoneella. Taustalla näkyvät uudet olohuoneen verhot jotka kaksinkertaistivat huoneen valomäärän. Ei enää värillisiä verhoja meille tähän tilaan. 

Kirjonnat on myös ommeltu ompelukoneella kirjontalankaa käyttäen. Ompelin ne kahteen kertaan jotta kuva näkyy paremmin. Ensi kerralla voisin käyttää sitä ommelta mikä tekee paksumman jäljen.

Peitto toiselta puolelta. Tyyny on samaa ruutukangasta.

Joululahjat alkavat olla valmiina. Ompelukone onkin surruuttanut siihen malliin että esikoinen jo valitteli tilannetta. Olohuoneeseen tuli kuusi verhoa ja tällä kertaa jouduin ompelemaan myös sivupäärmeet. Makkarin verhoja ei kyllä kehtaa muihin tiloihin siirtää jos ei niitä ompele uudestaan, alkoi jo hieman puuduttaa verhojen ompelu. Vannoin jo miehellekin, että seuraavat verhot ovatkin sitten valmiina ostetut. Saa nähdä iskeekö piheys. Käytiin lasten kanssa kierrätyskeskuksessakin, me ollaankin siellä ihan vakiasiakkaita. Hei taas, sanoivat. Kannan pussin mennessäni ja vien toisen mukanani. Tavarat kiertää mutta määrä pysyy vakiona. Siellä on mukava shoppailla kun euro on iso raha. Mun oli kyllä tarkoitus raportoida joka ostos jotta pikkasen pysyisin kärryillä mitä tulee hankittua ja kuis paljon rahaa saan niihin kannettua. No, jospa ensi kerralla.