Olipa kerran raitakangas

Ikean raitakangasta oli n. metri molempia, toista enempi ja toista vähempi. Ensin tein isot tyynyt keltaisilla tereillä. 

Vetoketjut piiloutuvat leveäraitaisessa tereen viereen ja kapearaitaisessa keskelle.

Pienemmät tyynyt. Leveäraitaisessa leikitittelin raidoilla.

Fuksianpunaiset vetoketjut.

Patalappuja paloista. Sisällä useampi kerros trikoota. Sisuksen trikoot olin tehnyt valmiiksi vuosia sitten, varsinainen Ufon tappoprojekti tämäkin. Kanttinauhaa pitäisi selkeästi hommata lisää, puuvillaista ei riittänyt kaikkiin joten oranssit ovat mitä lie sekotenauhaa. 

 Kun kerran pihistely oli päässyt kunnolla tilkkuillessa vauhtiin piti loputkin palat tuhota. Näiden kahden pussin jälkeen jäikin vain pientä silppua jäljelle. 

Materiaalit: Raitakankaat Ikeasta. Kaikki vetoketjut aikanaan kirppareilta ostettuja, samoin pussukoiden sisällä oleva kukkakangas ja oranssi nauha. Valkoisen kanttinauhan olen joskus ostanut ihan kaupasta, siitäkin vuosia aikaa. Trikoot jämiä eri projekteista.

Sydänpolku

Veljentytär oli ajatuksissa kun tätä tilkkupeittoa tein. Päällisen ja kantin kankaat itse värjätty viime vuonna Oulu-opiston kurssilla. Purin ompelujumini tähän peittoon maaliskuun alussa. Päätin vain tehdä enkä miettiä. Päädyin ompelemaan paloja yhteen, leikkelin ne sopivanlevyisiksi soiroiksi ja taas ompelin. Leikkelin taas ja ompelin. Jos olisin miettinyt tekotapaa etukäteen, olisi ollut järkevämpi leikkoa palat samanlevyisiksi kaistaleiksi etukäteen ennen ensimmäistä yhteenompelua, nyt saumoja tuli tilkkujen keskellekin. Muutamassa tilkussa oli voimakasta sinistä väriä, joka lopuksi häiritsi silmääni. Aplikoin niiden peitoksi sydämiä joista muodostui kekselle polku. 

 Sydämet ovat flanellia jonka värjäsin samalla kurssikerralla. Ompelin ne vain kolminkertaisella suoralla ompeleella.

 Tikkailin sydämiä myös polun ulkopuolelle.

Taustalla on Marimekon Opari-kangasta. Koko ei palalla ihan enää riittänyt joten tausta sai kehykset.

Tilkkuja jäi joten ompelin kaveriksi nukenpeiton isosiskoa varten.

Lopuksi pesin peiton jotta sain kynänjälket pois. Sydämet nukkaantuivat ja näyttivät epäilyttävästi siltä, että voisivat purkaantua käytössä. Peitossa on sisällä yksi kerros fleecepeittoa mikä on liian vähän, peitto ei ole kovin pehmeä. En sitten edes tarjonnut näitä eteenpäin. Tytär omi peiton majapeitoksi ja pienen nukelleen joten käyttöön pääsivät. Hieman ensin harmitti, mielestäni näistä tuli varsin nätit vaikka reunat eivät ihan tikkusuorat olekaan. Saadaanpahan ihastella itse. 

Majapeitto neidille

Ufojen tuhoiluinnossa löytyi tämäkin tekele. Neidillä oli vakava puutos, majapeittoja oli vain yksi eikä se riittänyt kunnon majan tekemiseen. Peittoon päätyivät trikoopipojen jämät.

Sydännauhaa tikkailtuna.

Taustalla kirpparilta ostetun puuvillaverhon jämiä. Kanttina aikanaan Kodin Ykkösestä ostettua kangasta josta olin tekemässä itselleni takkia (varsinainen kissalle takki-projekti). Tikkauslankakin kummitädiltä saatua.

Vauvalahjuksia

Sisko sai pienen pojan ja tädillä lähti tällä kertaa mopo käsistä. Sopivasti oli käsityökurssilla tilkkutöitä ohjelmassa joten päätin antavani peiton. Ei taida olla minun hommaani näin monien palojen ompelu, peitto oli ihan kiero kun millivirheet kertautuivat. Paikkailin tilannetta ompelemalla tikkauksia enemmän kuin olin alkujaan suunnitellut ja sain reunoista suunnilleen suorat. Kuvassa ovat silti mutkalla, ei ollut aikaa kovin asetella. Apulainen on juuri nykäisemässä peiton reunasta.

Takaa. Apulaiset ehtivät osingoille.

Tein vahingossa yhden tilkun liikaa, siitä tuli sitten uniriepu. Toinen sisko tosin epäili patalapuksi joten piti kertoa lahjansaajan äidille rätin funktiosta.

 Takaa. Suikaleita tuli liikaa mutta näin niitä sai hyödynnettyä.

Pieniä tossuja suunnittelin jo tyttärelleni mutta en saanut aikaiseksi. Nyt piirtelin kaavat ja tein. Useammalle näitä näyttelin ja kokoa mietiskelin, epäilytti voiko vauvan jalka näin pieni olla. Sisko ei ehtinyt muuttotohinoiltaan jalkaa mittailla mutta annoin nämä kuitenkin. Pienethän ne oli. Seuraaviin pitää syventää tuota halkiota ja lisätä pohjaankin pituutta lisää. Idea ei ole omani vaikka kaavan tyhjästä piirsinkin. Napit tulivat muuten väärälle puolelle.

Viime kesänä tein kaavakokeiluja, löysin nämä nyt laatikkoja kaivellessani ja laitoin mukaan. Yläosa on tehty jollain ottobren kaavalla, alaosaan hain samaa pussimaisuutta kuin Aarrekidin haalareissa.

Nämä toisena valmistuneet mahtuivatkin omalle pienimmälle ja päätyivät meille käyttöön. Tuon yläosan olisi kyllä voinut tehdä suoraksi kuten niissä Aarrekidin haalareissa on mutta ompelin näitä viime kesänä melko väsyneenä. Nepparit taisin laittaa vasta kesän jälkeen joten jäivät täysin käyttämättä.

Pupuja siellä, pupuja täällä

Tekstiilipajassa olikin yllättäen tilkkutöitä ja minullahan lähti lopulta homma lapasesta.


Pupupeitot ompelin ruuduista joita olin leikellyt valmiiksi jo jokin vuosi sitten ylimääräisistä kankaanriekaleista. Yritin sinisillä pupuillä vähän sulauttaa noita tummansinisiä neliöitä peittoon. Harmitti että ne tuli laitettua. Nyt kuvaa katsellessa mietin, että tuon yksittäisen pupun tilalle olisi voinut laittaa pallon jolla nuo kolme olisivat leikkineet. Puput löytyivät Googlen kuvahaun avulla Canonin sivuilta.

Puput on ommeltu kolmeen kertaan suoralla ompeleella. Tätä varten kaivoin esille polvinostimen josta olikin paljon iloa. Edellisessä kodissa sitä ei voinut käyttää kun pöytä oli sen verran korkeammalla. Työtasoakin käytin ensimmäisen kerran ompeluhistoriani aikana. Ihan vain vapaatikkauksella sitten tikkailin kankaat yhteen kun ensin olin ne liimannut ja ommellut ompeleen reunoille.

Vaaleanhaalea peitto. Päädyin laittamaan puput vaaleasta pellavasta vaikka perheen miesväki valittikin peiton olevan ihan tyhmä kun puput eivät erotu. Tämä peitto on kuohkeampi, sillä ompelin peitot yhteen perinteisesti nuppineulojen avulla käyttämättä liimaa. Tikkasin sitä myös vähemmän jotta olisi pehmeämpi. Piti ompelukirjasta tutkia miten vinonauha kannattaa ommella paikoilleen, aiemmin olen ommellut ihan vain yhdellä ompeleella mutta nyt tein kahdella. Nurkkien ompelu olikin yllättävän työlästä puuhaa, varsinkin kun fiksuna laitoin aloituksen nurkasta. Sai sitä sitten värkätä.

On niitä pupuja siellä kuitenkin. Puput on vapaakirjonnalla ommeltu paikoilleen.

Taustapuoli on molemmissa mummulta saatua tikkikangasta jossa oli valmiina sininen taustakangas. Vaaleansinisen vichyruutu-vinonauhan olen ostanut kirpparilta, se on niin hentoista väriltään etten ole sitä aiemmin osannut mihinkään käyttää. 

Seuraavasta kuvasta näkee miten paljon saumanvarat vaikuttavat. Valmiiksi leikatuissa neliöissä oli sentin saumanvarat, silloin sai pienemmistä neliöistä ison neliön kokoisia. Isompi peitto on kokonaan tehty pienemmistä tilkuista ja ommeltu saumanvaran päästä reunasta. Näissä on yhtä monta tilkkua mutta koossa eroa useampi sentti.

Kankaat laatikosta, valmiiksi leikattuja tilkkuja vanhoista ompeluksista. Tikkauslangat kummitädiltä saatuja. Näin hempeitä peittoja en olisi kuvitellut ompelevani. Peittoja oli mukava tehdä vaikka en niille vielä loppusijoituspaikkoja tiedäkään tai ehkä juuri siksi, mitään paineita onnistumisesta ei ollut. Ajattelin kehdata antaa ne lahjaksi, vaikka toisen peiton taustakangas on hieman vinossa, neliöt eivät ole aina ihan kohdallaan eikä vinonauhan ompelukaan täydellinen ole. Homma tosiaan lähti lapasesta, sillä keskeneräisiä peittoja on useampi. Taidan jatkaa niitä maanantaina Tekstiilipajassa jotta saan oikean opastuksen. Kyllähän näitä itsekseenkin tekee, mutta on kiva kuulla miten ne oikeasti kuuluisi tehdä, itsekseen kun tulee välillä mielenkiintoisia ratkaisuja. 

Minulta loppui jo vanu, onneksi anoppi tarjosi viimeksi käydessä ylimääräisiä päiväpeittoja mukaan. En silloin ottanut säilytettäväksi mutta lupasin palata asiaan kunhan keksin päälliset ensin. Enpä arvannut muutaman päivän päästä niitä jo kaipaavani.