Sydänpolku

Veljentytär oli ajatuksissa kun tätä tilkkupeittoa tein. Päällisen ja kantin kankaat itse värjätty viime vuonna Oulu-opiston kurssilla. Purin ompelujumini tähän peittoon maaliskuun alussa. Päätin vain tehdä enkä miettiä. Päädyin ompelemaan paloja yhteen, leikkelin ne sopivanlevyisiksi soiroiksi ja taas ompelin. Leikkelin taas ja ompelin. Jos olisin miettinyt tekotapaa etukäteen, olisi ollut järkevämpi leikkoa palat samanlevyisiksi kaistaleiksi etukäteen ennen ensimmäistä yhteenompelua, nyt saumoja tuli tilkkujen keskellekin. Muutamassa tilkussa oli voimakasta sinistä väriä, joka lopuksi häiritsi silmääni. Aplikoin niiden peitoksi sydämiä joista muodostui kekselle polku. 

 Sydämet ovat flanellia jonka värjäsin samalla kurssikerralla. Ompelin ne vain kolminkertaisella suoralla ompeleella.

 Tikkailin sydämiä myös polun ulkopuolelle.

Taustalla on Marimekon Opari-kangasta. Koko ei palalla ihan enää riittänyt joten tausta sai kehykset.

Tilkkuja jäi joten ompelin kaveriksi nukenpeiton isosiskoa varten.

Lopuksi pesin peiton jotta sain kynänjälket pois. Sydämet nukkaantuivat ja näyttivät epäilyttävästi siltä, että voisivat purkaantua käytössä. Peitossa on sisällä yksi kerros fleecepeittoa mikä on liian vähän, peitto ei ole kovin pehmeä. En sitten edes tarjonnut näitä eteenpäin. Tytär omi peiton majapeitoksi ja pienen nukelleen joten käyttöön pääsivät. Hieman ensin harmitti, mielestäni näistä tuli varsin nätit vaikka reunat eivät ihan tikkusuorat olekaan. Saadaanpahan ihastella itse.