Pipoja

Tylsästi nyt vain pipoja. Osallistuin Facebookissa luovien ihmisten yhteisleikkiin. Vuosi tosin oli 2010, mutta jospa huolisivat vielä lahjuksensa. Osallistujia olisi mahtunut viisi, neljä innostui mukaan.



Petroolinvärinen trikoo Myllymuksuilta, loput Triteksiltä. Ylärivissä L, M, M. Keskellä M, L, L. Alarivissä S, M.



Molemmat kankaat Triteksiltä. Vasemmanpuoleinen vihreä kokoa M, loput kokoa L. Hiuspannat myös L-kokoa.

Meillä L-koko menee minulle ja pojille (54-56), M-koko keskimmäiselle ja nuorimmalle (52-54) ja S on jo pienimmälle pieni. Kaava on omani, piirsin sen vuosi sitten. Pipo on tarkoituksella pitkä, jää vähän ruttuun päälaelle, osa tosin vähän lyhyemmällä mallilla. Näille keleille toki vähän vilpoinen mutta eiköhän ne ilmat lämpenekin. Toivottavasti. Pipo on trikoota ja menee mukavasti esim. pyöräilykypärän alle. Punainen kukkapipo ja sateenkaaripipo ovat vain osittain kaksinkertaiset, kaikki muut kaksinkertaisia. Sain vihdoin älynväläyksen ja nyt nuo kaksinkertaiset eivät enää pääse avautumaan pitkiksi pötköiksi. Mieheni oli erittäin yksinkertaiseen ideaani todella tyytyväinen, hän onnistuu aina lasten pipot vetämään pitkiksi ja on sitten ihan solmussa niiden kanssa.

Saumurin huollattamisessa meni tammikuussa ja helmikuussa aikaa, viikon sisään olen nyt ommellut ihan valtavasti. Kamerakin löytyi tänään ja olen nyt kuvaillut tuotoksia. Saatte niitä hiljalleen nähtäväksi. Nämä nyt olivat akuuteimmat.