Pupuja siellä, pupuja täällä

Tekstiilipajassa olikin yllättäen tilkkutöitä ja minullahan lähti lopulta homma lapasesta.


Pupupeitot ompelin ruuduista joita olin leikellyt valmiiksi jo jokin vuosi sitten ylimääräisistä kankaanriekaleista. Yritin sinisillä pupuillä vähän sulauttaa noita tummansinisiä neliöitä peittoon. Harmitti että ne tuli laitettua. Nyt kuvaa katsellessa mietin, että tuon yksittäisen pupun tilalle olisi voinut laittaa pallon jolla nuo kolme olisivat leikkineet. Puput löytyivät Googlen kuvahaun avulla Canonin sivuilta.

Puput on ommeltu kolmeen kertaan suoralla ompeleella. Tätä varten kaivoin esille polvinostimen josta olikin paljon iloa. Edellisessä kodissa sitä ei voinut käyttää kun pöytä oli sen verran korkeammalla. Työtasoakin käytin ensimmäisen kerran ompeluhistoriani aikana. Ihan vain vapaatikkauksella sitten tikkailin kankaat yhteen kun ensin olin ne liimannut ja ommellut ompeleen reunoille.

Vaaleanhaalea peitto. Päädyin laittamaan puput vaaleasta pellavasta vaikka perheen miesväki valittikin peiton olevan ihan tyhmä kun puput eivät erotu. Tämä peitto on kuohkeampi, sillä ompelin peitot yhteen perinteisesti nuppineulojen avulla käyttämättä liimaa. Tikkasin sitä myös vähemmän jotta olisi pehmeämpi. Piti ompelukirjasta tutkia miten vinonauha kannattaa ommella paikoilleen, aiemmin olen ommellut ihan vain yhdellä ompeleella mutta nyt tein kahdella. Nurkkien ompelu olikin yllättävän työlästä puuhaa, varsinkin kun fiksuna laitoin aloituksen nurkasta. Sai sitä sitten värkätä.

On niitä pupuja siellä kuitenkin. Puput on vapaakirjonnalla ommeltu paikoilleen.

Taustapuoli on molemmissa mummulta saatua tikkikangasta jossa oli valmiina sininen taustakangas. Vaaleansinisen vichyruutu-vinonauhan olen ostanut kirpparilta, se on niin hentoista väriltään etten ole sitä aiemmin osannut mihinkään käyttää. 

Seuraavasta kuvasta näkee miten paljon saumanvarat vaikuttavat. Valmiiksi leikatuissa neliöissä oli sentin saumanvarat, silloin sai pienemmistä neliöistä ison neliön kokoisia. Isompi peitto on kokonaan tehty pienemmistä tilkuista ja ommeltu saumanvaran päästä reunasta. Näissä on yhtä monta tilkkua mutta koossa eroa useampi sentti.

Kankaat laatikosta, valmiiksi leikattuja tilkkuja vanhoista ompeluksista. Tikkauslangat kummitädiltä saatuja. Näin hempeitä peittoja en olisi kuvitellut ompelevani. Peittoja oli mukava tehdä vaikka en niille vielä loppusijoituspaikkoja tiedäkään tai ehkä juuri siksi, mitään paineita onnistumisesta ei ollut. Ajattelin kehdata antaa ne lahjaksi, vaikka toisen peiton taustakangas on hieman vinossa, neliöt eivät ole aina ihan kohdallaan eikä vinonauhan ompelukaan täydellinen ole. Homma tosiaan lähti lapasesta, sillä keskeneräisiä peittoja on useampi. Taidan jatkaa niitä maanantaina Tekstiilipajassa jotta saan oikean opastuksen. Kyllähän näitä itsekseenkin tekee, mutta on kiva kuulla miten ne oikeasti kuuluisi tehdä, itsekseen kun tulee välillä mielenkiintoisia ratkaisuja. 

Minulta loppui jo vanu, onneksi anoppi tarjosi viimeksi käydessä ylimääräisiä päiväpeittoja mukaan. En silloin ottanut säilytettäväksi mutta lupasin palata asiaan kunhan keksin päälliset ensin. Enpä arvannut muutaman päivän päästä niitä jo kaipaavani.